Suojele lastasi pahalta

Free Digital Photos

Jatkan sarjan Totuus vs. Valhe kirjoittamista.  Uusille lukijoille tervetuloa mukaan ja tiedoksi:  olen lukenut Nancy Leigh DeMossin kirjoittaman kirjan ”Valheita, joita naiset uskovat – Totuus,joka vapauttaa heidät”.  Kirjailija käy läpi laajan kirjon valheita, joita hän on työssään huomannut kristittyjen naisten uskovan.  Valheet ovat usein totuuden hienoisia muunnoksia, ja meidän voi olla vaikea erottaa mikä on Jumalan Sanaa, mikä omia ajatuksiamme ja mikä maailman arvoja ja vihollisen syöttämää valhetta.  Kirjassa hän paljastaa valheet ja nostaa esiin mitä Jumalan Sanassa on niistä sanottu.  Olen nauttinut kirjasta todella paljon ja palaan siihen usein!   Ostin sen alunperin Kindle-versiona, mutta nyt minulla on sekä kirja että siihen kuuluva opiskeluopas. 

Aiemmin läpikäymäni aiheet löytyvät täältä:  Valheet, joita uskomme Jumalasta, itsestämme, synnistä, tärkeysjärjestyksistä ja avioliitosta. 

Seuraava luku kirjassa käsittelee valheita, joita olemme uskoneet lapsista.  Tässä ovat valheet, jotka Nancy Leigh DeMoss käsittelee luvussa:

·         On meistä kiinni päättää perheemme lapsiluku.

·         Lapset täytyy altistaa ”tosielämälle”, jotta he oppivat toimimaan ”oikeassa maailmassa”.

·         Kaikki lapset käyvät läpi kapinavaiheen.

·         Tiedän, että lapseni on kristitty, koska hän vastaanotti Kristuksen varhaisella iällä.

·         Me emme ole vastuussa siitä, millaisia lapsistamme kasvaa. 

Eikö ole mielenkiintoinen lista! Tunnistatko kaikki nämä väitteet valheeksi?  Useat näistä aiheista on kiihkeiden väittelyjen kohde ja moni ei halua ”sekaantua” toisten perheiden päätöksiin ja valintoihin, ei  edes uskomuksiin.  Mutta jos nämä väitteet todella ovat kaikki valhetta, eikö olisi hyvä tietää ennenkuin on liian myöhäistä?   

Valitsen tapani mukaan väitteistä yhden ja pohdiskelen sitä täällä blogissani.  Koska meidän lapset on vielä nuoria, en aio kirjoittaa kapinavaiheista ja teinien kasvatuksesta.  Ehkä sitten kymmenen vuoden päästä olisi jo jotain painoarvoa sanoillani!  Päätin kirjoittaa ensimmäisestä valheesta;  siitä kuka päättää perheen lapsiluvun.  Olin jo aloittanut kirjoittamisen, kun tuli vahvasti mieleen, että vaihdankin aiheen tuohon lasten suojelemiseen tosielämältä ja mihin kaikkeen lasta voi altistaa.  Olen kirjoittanut aiemmin perheen lapsiluvusta ja kuka siitä päättää, voit lukea ajatuksiani aiheesta täällä!

Lasten pääasiallinen kasvatus kuuluu vanhemmille.  Kun katselet omia lapsiasi, muista, että sinä ja lastesi isä olette vastuussa kaikesta; siitä mitä he syövät, milloin he menevät nukkumaan, katsovatko he televisiota ja mitä he sieltä katsovat, kenen kanssa he leikkivät ja miten he pukeutuvat.  Vanhempien vastuu ja rooli on ainutlaatuinen.  Opetat lapsillesi asioita, joita et opeta muille ihmisille.  Neuvot, käsket, ohjaat ja kiellät. 

Nancy aloittaa luvun muistuttamalla, että aivan niinkuin Saatana petti Eevan ja houkutteli hänet syömään kielletystä hedelmästä, se houkuttelee sinua  äitinä antamaan lastesi kokeilla ns. kiellettyjä asioita.  ”Kun maistat tätä hedelmää, opit jotain, jota sinun tulee tietää!” (1 Moos 3:5).  Ja kyllähän Eevan silmät aukenivatkin ja hän oppi jotain, jota ei ollut aikaisemmin tiennyt – pahan läsnäolon.  Tuloksena Eevan elämään astui häpeä, syyllisyys, ero Jumalasta ja miehestään.     

Jumala ei tarkoittanut, että me tuntisimme pahan kokemalla sen henkilökohtaisesti.  ”...minä tahtoisin teidän olevan viisaita hyvään, mutta taitamattomia pahaan.” (Paavali Roomalaisille 16:19).  Mutta kukapa ei ole törmännyt seuraavanlaisiin ajatuksiin: ”Sinun lastesi täytyy maistaa sitä itse.  Et voi suojella heitä tosi elämältä.  Jos et anna heidän kokea asioita, heistä tulee naiiveja, he eivät selviä elämässä eivätkä sulaudu joukkoon.”

Ja eikö vain kummitelekin tietty omituisuuden pelko mielessä kun mietit omaa elämääsi tai lastesi elämää.  Ei ole helppoa olla erilainen.  Ei ole hauskaa olla tietämätön.  Suuri pelko on naurunalaiseksi joutuminen.  Kun olin viidennellä luokalla tuli jollain tunnilla sivupuheeksi huumeet, ja nolona seurasin kuinka joillakin luokkakavereilla oli oikeaa tietoa huumeista...minulla ei ollut aiheesta harmaata hajuakaan.  Tämä tilanne on jäänyt mieleeni, ja kaksikymmentä vuotta myöhemminkin pystyn sen muistamaan.  Olin naiivi, tietämätön. 

Meidän tehtävämme ei ole kuitenkaan kasvattaa lapsia, jotka sopeutuvat joukkoon ja jotka ”selviävät” maailmassa.  Haasteenamme on kasvattaa lapsia, jotka rakastavat Jumalaa täydestä sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan; joilla on elävä, henkilökohtainen Jumalasuhde kunnossa.  Nancy sanoo, että kristittyjen vanhempien ei pitäisi tyytyä kasvattamaan vain ”hyviä” lapsia, vaan lapsia, jotka innokkaasti ottavat Totuuden vastaan; lapsia, jotka rakastavat vanhurskautta ja vihaavat pahaa; lapsia, joita Jumala voi käyttää muuttamaan tätä maailmaa.   

Se voi tarkoittaa sitä, että suojelet lapsiasi asioilta, jotka tuntuvat ”normaalilta” tänä päivänä.  Mutta tiesitkö, että jokaisen sukupolven on täytynyt tehdä ratkaisunsa kun he ovat kasvattaneet lapsiaan.  Tätä aihetta pohdiskellessani löysin lainauksen John Charles Rylen kirjasta ”The Duties of Parents”.   Suomennan sen tähän:

”Arvokkaita, tietenkin, ovat nämä pienokaiset silmissäsi; mutta jos todella rakastat heitä, ajattele usein heidän sielujaan.  Minkään ei tulisi huolettaa sinua niin paljoin kuin heidän iankaikkinen kohtalonsa.  Ei mikään osa lapsissasi tulisi olla sinulle niin rakas kuin se osa, joka ei koskaan kuole.

Tämän ajatuksen tulisi olla ylimpänä kaikessa mitä teet lastesi hyväksi.  Joka askeleen, jonka otat, jokaisessa suunnitelmassa ja tilanteessa ja järjestelyssä mikä liittyy lapsiisi, älä jätä tätä suurta kysymystä pois: Miten tämä vaikuttaa heidän sieluihinsa?

Todellisen kristityn ei pidä olla nykyajan ”muotien” orja, jos hän haluaa kasvattaa lapsensa taivasta varten.  Hänen ei pitä tyytyä opettamaan ja neuvomaan heitä tietyillä tavoilla, vain koska niin on tapana, tai sallia heidän lukea kyseenalaisia kirjoja vain siksi, koska kaikki lukevat niitä, tai antaa heidän muodostaa pahoja tapoja, vain koska ne ovat tämän päivän tapoja.  Hänen täytyy kasvattaa pitäen silmällä lastensa sieluja.  Hänen ei pidä olla häpeissään kun toiset kutsuvat hänen lastenkasvatustaan oudoksi ja kummalliseksi.  Entä jos se onkin?  Aika on lyhyt – maailman tavat tulevat ja menevät.  Se, joka on kasvattanut lapsensa taivasta varten, maailman sijasta – Jumalaa varten, ei ihmisiä varten – hän on se vanhempi, joka on loppujen lopuksi viisas.”

J.C.Ryle kasvatti viisi lastaan 1800-luvulla, mutta hänen neuvonsa ovat ajankohtaisia kaksisataa vuotta myöhemminkin.  Nancy vertaa lasten suojelemista herkkien taimien kasvattamiseen.  Kukaan ei laita kasvien taimia ulos helmikuun pakkasilla, jotta ne karaistuisivat ja oppisivat selviämään kylmässä.  Meillä  on kasvihuoneet taimien kasvattamista varten – jotta voisimme taata optimaaliset olosuhteet kasvamiseen.  Sitten kun kasvi on vahva ja sen juuret ovat kehittyneet, ne voidaan istuttaa ulos. 

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Roomalaisille 12:2).   

Nancy ei tapansa mukaan anna mitään suosituksia eikä ohjeita mitä välttää lasten kasvatuksessa.  Hän rohkaisee äitejä rukoillen tarkkailemaan elämäänsä ja ympäristöään ja sitten tekemään päätökset Jumalan Sanan ohjeiden mukaan.  Itse koen, että yksinkertainen, hiljainen elämä, jossa pääpaino on rakastamisella, on lapsille hyvää ja riittävää.  Rakkauden oppiminen alkaa siitä, että vanhemmat rakastavat lasta ja opettavat hänelle, että Jeesus rakastaa häntä.  Sitten opitaan rakastamaan Jumalaa ja lähimmäisiä.  Kaikki tämä on vuosien työtä, mutta jokaisen pienen ja suuren päätöksen pitäisi olla J.C. Rylen ohjeiden mukaan tähtäämässä samaan päämäärään: lapsen sielun pelastukseen. 

Opiskeluoppaassa on kaksi kysymystä, joiden avulla voimme pohdiskella asiaa.  Laitan ne tähän:

1.       Vaikka Jumala ei tarkoita, että opimme tuntemaan pahan kokemalla sen omassa elämässämme, lapsiemme tulee ymmärtää, että paha on olemassa ja oppia erottamaan hyvä pahasta.  Kuinka vanhemmat voivat kehittää tämän kaltaista arvostelukykyä ilman, että lapset altistetaan sellaisten vaikutusten alaiseksi, joista heitä pitäisi suojella?

2.        Lue Matteus 5:13-16.  Mitkä ovat joitain käytännön tapoja, joilla voit antaa lapsillesi näyn olla vanhurskaita vaikuttajia epävanhurskaassa maailmassa?

Olisi mukava kuulla myös teiltä, lukijat, kokemuksia!  Mitä sinun vanhempasi tekivät oikein tai väärin kun kasvattivat sinua?  Millaisia päätöksiä sinä teet lastesi elämän suhteen, jotka voivat olla erilaisia tai radikaaleja tässä ajassa? 

”Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri.  He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa.  Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat.” Psalmi 92:13-15