14.1.2016

Vaimo päättää parisuhteessa


Jopa sekulaaripuolet ovat heränneet avioliitossa pesivään epäkohtaan: miehellä ei ole enää päätösvaltaa oikeastaan mistään kotiin ja perheeseen liittyvästä asiasta.  Muutama päivä sitten näin pilakuvan Facebookissa, jossa hääpari on alttarilla.  Mies vastaa papin kysymykseen ”Tahdon” ja morsiamen pään päällä on ajatuskupla: ”Tämä olikin sitten viimeinen kysymys, jota sinulta kysytään.”

Rosa Meriläinen kirjoitti 4.1.2016 Helsingin Sanomien kolumnissaan, että ystävät ovat hänen elämässään tärkeämpiä kuin oma mies.  Meriläinen tunnustautuu feministiksi ja hänen sanomansa ei lienee outo muillekaan feministeille.  Miehelle ei anneta arvoa eikä suhteeseen miehen kanssa kannata panostaa.  Onhan aina ne ystävät, jotka ovat uskollisesti rinnalla kun suhde loppuu. 

Vastineeksi Meriläisen kolumniin Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen kirjoitti, että parisuhteessa akkavalta on arkipäivää Suomessa.   Nainen päättää ja mies auttaa.  Naiset pilkkaavat miehiä julkisesti keskusteluissa, erityisesti koulutetut naiset.  Onkohan jotain kilahtanut hattuun?  Hävettää naisena lukea tämmöistä.  Eikö sitä korkeakoulutusta olisi voinut käyttää sivistykseen?  Vai onko nykyajan sivistys naisen jumaloimista ja miehen väheksymistä?  Onko oma itsetunto niin alhaalla, että sitä pitää pumpata toisen sukupuolen kustannuksella taivaaseen saakka?

Vaarasen mukaan nainen syyttää miestä kun kotielämä ei ole niin täydellistä kuin nainen haluaisi.  Ensin nainen käskee ja komentaa ja sitten suuttuu ja väsyy kun kaikki vastuu jää hänelle. 

Onko tämä tasa-arvoista käyttäytymistä?  Onko tämä miten kaksi aikuista ihmistä käsittelee arjen haasteita?  

Raamattua lukeneet tietävät, että tämä ei ole nykyajan epäkohta eikä mikään uusi ongelma.  Naisen taipumus epäkunnioittavaan käytökseen ja miehen käskettämiseen on ollut olemassa Eevan luomisesta saakka.  Eipä turhaan apostoli Paavali antanut kullekin sukupuolelle heidän heikkouksiensa mukaan käskyn: mies rakastakoon vaimoaan ja vaimo kunnioittakoon miestään.   Tämä ajatus esiintyy Raamatussa useaan kertaan.  Mies, rakasta vaimoasi.  Vaimo, kunnioita miestäsi. 

Me emme osaa ja siksi me tarvitsemme nämä muistutukset.  Jos aviomiehen kunnioittaminen oli naisille automaattista ja helppoa, eihän siitä pitäisi meitä muistuttaa.  Jos vaimon rakastaminen tulisi mieheltä kuin itsestään, ei sitä olisi käskyksi annettu.  Olemme molemmat sukupuolet langenneita, heikkoja ja itsekeskeisiä, emmekä osaa käyttäytyä edes niissä kaikkein lähimmissä ja tärkeimmissä ihmissuhteissa oikein.    

Pari vuotta sitten istuin kristittyjen vanhempien miesten seurassa.  He vitsailivat, että hyvä ohje avioliittoon on ”Mies, muista, että sinä teet ne tärkeät päätökset perheessä.  Niitä tärkeitä päätöksiä ei koskaan tule!”  Kuuntelin surullisena miesten naurua.  Onko tänä jo se taso, jossa kristityt avioliitot ovat?  Naiset ovat tunkeneet itsensä perheen pääksi ja tallanneet aviomiehensä pikku palvelupojaksi.  Miten alentavaa ja halveksivaa käytöstä. 

Olen kirjoittanut avioliitosta sekä miehen ja naisen raamatullisista rooleista usein.  Valillä tuntuu, että ei tämä kiinnosta ketään.  Nykyäänhän me toimimme paremmin, olemme koulutettuja, ketä kiinnostaa miten kivikautiset roolijaot sujuivat?  Näyttää kuitenkin siltä, että emme edelleenkään ole niin valaistuneita, että osaisimme toimia paremmin kuin mitä Jumalan suunnitelma oli.   

Vaaranen ei osannut vastata siihen, miksi mies alistuu naisen apupojaksi.  Itse olen sitä mieltä, että miehellä tärkeintä kotielämässä on rauhallinen yhteiselo.  Jos nainen jotain vaatii, on miehelle helpompaa antaa naisen tehdä päänsä mukaan – ehkä se olisi kerrankin tyytyväinen ja hiljaa. 

Koska kokemusten mukaan nainen ei tule tästä tyytyväiseksi, näyttää siltä, että miehen vastaus ei ole oikea.  Vaimo kaipaa miestä, jolla on mielipiteitä ja joka osaa tehdä päätöksiä.  Naista rasittaa passivoituminen ja myötäileminen, koska eihän se ole todellista yhteiseloa.  Niinpä hän alkaa neuvomaan ja ohjailemaan miestä.   Miestä taas rasittaa naisen nalkuttaminen ja määräily, johon vastaukseksi mies vetäytyy ja passivoituu lisää.   Syntyy epätoivoinen noidankehä, josta kumpikaan ei osaa irrottautua, koska parempia tapoja elää yhdessä ei osata. 


Olisiko aika istua parisuhdekeskustelun merkeissä pöydän ääreen ja avata Raamattu?  

Täältä
Viikonloppuhaaste vaimoille:  kysy mieheltäsi miten hän haluaisi viettää viikonlopun.  Älä väitä vastaan äläkä yritä parannella hänen suunnitelmiaan.  Suostu iloisesti hänen ehdotukseensa ja te kaikkesi että se onnistuu.  Millaisia tunteita tämä herätti sinussa?  Entä miehessäsi?

Lisälukemista kaipaaville täältä löytyy 101 tapaa kunnioittaa miestäsi.




6 kommenttia:

  1. Hyvä teksti jälleen kerran! On varmasti täysin totta, että nykyisin valta on perheissä naisella. Asiasta väännetään jos jonkinmoista vitsiä, vaikka on kyse vakavasta asiasta. Toisaalta huumorin keinoilla usein pureudutaan yhteiskunnan epäkohtiin. Tosin en sitten tiedä, pidetäänkö akkavaltaa lopulta niin huonona asiana..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Karoliina,

      Akkavalta on huono asia, koska nainen ei loppujen lopuksi halua olla se, joka tekee kaikki päätökset yksin. Vaimo kaipaa miehen mielipidettä ja aloitteen tekemistä, mutta usein vuosien kokemusten jälkeen miehen on helpompi sanoa, että päätä kulta sinä, koska sillä lailla naisen saa tyytyväiseksi ja hiljaiseksi (ainakin lyhyellä tähtäimellä).

      Asiaanhan ei ole mitään yksityiskohtaisia sääntöjä olemassa, joten molemmilta puolisoilta kaivataan herkkyyttä olla rakastava ja kunnioittava, juuri oikeissa suhteissa oikeissa tilanteissa. Nainen ei saa määräillä eikä mies passivoitua, vaan pitää oppia puhumaan asioista ja tekemään yhteisiä päätöksiä. Mikä ei tarkoita sitä, että keskustellaan ja mies heittää päätöksenteon verbaalimittelöt voittavalle naiselle.

      Poista
  2. Tärkeä ja kiinnostava aihe!
    Tämän blogin rohkaisemana aloin aikanaan tietoisesti muuttamaan omaa käyttäytymistä kunnioittamaan miestäni enemmän. Monesti edelleen tuntuu, että tekisin tai päättäisin itse jonkun asian nopeammin ja paremmin, mutta pistän suun suppuun ja puren hammasta. Lopetin myös miehestä valittamisen kavereille yms kaikki huumoriheitot julkisesti ja sanon tilalle jotain positiivista miehestä ja meidän avioliitosta.
    Munulla on tässä asiassa vielä paljon parantamisen varaa ja välillä kompastun vanhoihin tapoihin, mutta haluan, että mies on meillä perheenpäänä ja päättäjänä, se todella vaikuttaa perheeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kokemusten jakamisesta!
      Minäkin yritän tietoisesti valita kunnioittamisen, varsinkin, jos olen eri mieltä. Yritän muistaa, että miehelleni on tosi tärkeää, että silloinkin puhun kunnioittavasti. Ja suuta suppuun :) On mahtavaa kun kotielämä on harmonisempaa eikä tarvi tosiaan itse tehdä kaikkea.

      Poista
  3. Mitäs jos vaimo haluaa tehdä päätöksiä?Itse antanut sen roolin emännälle.Olen parisuhteessa ollut 10 v ja lasten saannin jälkeen,emännästä tullut arjen pyörittäjä ja pomo suhteessa,enkä koe sitä ongelmiksi.En ole yhtä lahjakas verbaalisesti ja yhtä hyvin koulutettu,niin prempi olla alistuvampi osapuoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,

      Kirjoitan blogiani naisille, joten mietin pitkään miten vastaisin sinulle.

      Mihin Jumala kutsuu sinua miehenä ja isänä? Minä en voi siihen antaa vastausta, se sinun on itse löydettävä Raamatusta ja rukouksessa. Miten voit täyttää kutsusi olla Jumalan mielen mukainen mies ja aviopuoliso sekä isä?

      Tässä kuitenkin muutama ajatus...

      Verbaalinen lahjakkuus ja koulutus ei ole koskaan tullut esiin Raamatussa syynä ottaa vastuuta: Mooses oli verbaalisesti kömpelömpi kuin veljensä Aaron tai sisarensa Mirjam, mutta Jumala kutsui Mooseksen.

      Jeesuksen opetuslapsista tiedettiin heidän olevan kouluja käymättömiä kalastajia, Jeesus silti kutsui heidät tärkeimpään tehtävään, mitä maa päällään kantaa ja myöhemmin opetuslasten viisaus yllätti hallitusmiehet. He olivat viettäneet aikaa Jeesuksen kanssa ja se muuttaa ihmisen.

      Naiset ovat tunnetusti taitavia kielenkäyttäjiä (ehkäpä siksi Sananlaskuissa on niin paljon ohjeita naisille kielenkäytön suhteen!), mutta Jumalan antamat roolit aviomiehelle ja vaimolle eivät ole riippuvaisia puolisoiden lahjakkuuksista.

      On luonnollista, että pikkuvauvan ja -lasten kanssa äiti on arjessa tiiviimmin mukana ja osaa pyörittää satoja yksityiskohtia ja tarpeita taitavasti. Jos haluat vaimosi hoitavan perheen tietyt asiat, tottakai voitte sopia vastuun niin. Lapsella on silti kaipuu nähdä isä, joka on aktiivisesti osallisena perheen elämässä ja lapsen arjessa. Jos aviomies/isä löytää kaiken täyttymyksensä työpaikalla tai harrastuksissa ja käy kotona vain lompakkoa raottamassa ja sohvaa lämmittämässä, on jotain vialla.

      Vaikka tällä hetkellä näyttäisi siltä, että sinun alistumisesi ja passiivisuutesi kotona sopii vaimolle ja sinulle, ei se pitkällä tähtäimellä ole tyydyttävä ratkaisu kummallekaan. Olette molemmat langeneet sukupuolten suurimpiin heikkouksiin: naisten heikkous on haalia liikaa vastuuta itselleen ja puuhailla kymmenien asioiden parissa itsensä näännyttäen, miehen heikkous on olla passiivinen sivustakatsoja ja väistää vastuuta ja johtajuutta, koska niiden välttäminen on helpompaa.

      Rukoilen sinulle viisautta, kun etsit Jumalan tahtoa perheesi suhteen.


      Poista

Tervetuloa keskustelemaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...