Voiko naisen kutsua pastoriksi haastaa?

Yksi suuri argumentti naispappeuden ja naispastoriuden puolesta on: ”Minulla on kutsu Jumalalta olla pappi/seurakunnan vanhin/yhteisömme hengellinen johtaja”.  

Tätä vastaan on vaikea sanoa mitään. Mikä minä olen toisen kutsua epäilemään? Jumalahan on vuosisatoja kutsunut erilaisia ihmisiä hyvin yllättäviin paikkoihin, asemiin, jonne muut ihmiset eivät olisi heitä suositelleet.  

Voiko toisen ihmisen kutsua asettaa kyseenalaiseksi?

Väitän, että tässä tapauksessa, kun nainen kokee kutsun seurakunnan hengellisen isän ja johtajan virkaan, voi. Perustelen väitteeni Raamatulla.   

Peruste 1: Henkilökohtainen kutsu ei ole henkilökohtainen

Jumalan kutsu koetaan hyvin henkilökohtaisesti.  Kutsuprosessi seurakunnassa ei kuitenkaan ole henkilökohtainen. Hengellistä lahjaa ei voi käyttää seurakunnassa miten itse haluaa, vaan se alistetaan Jumalan Sanan alle (vrt. kielilläpuhumisen ja profetoimisen lahja, 1 Kor 14:28-30). Osa raamatullista kutsun vahvistamisprosessia on, että kutsuttu kysyy neuvoa ja ohjeita muilta kristityiltä. ”Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.” (San 15:22).  Oma puoliso, seurakunnan johto ja lopulta seurakunta ovat yhdessä vahvistamassa sisäistä kutsua ulkoisesti. 

Seurakunnan kaitsijan virkaan ei riitä se, että on sisäinen kutsu.  Asema on julkinen ja siinä olevia sekä arvostetaan korkealle että arvostellaan ankarasti. ”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.” Jaak 3:1. Sen vuoksi kutsun on myös oltava julkinen. Hengellisessä johtajuudessa palvelevalta vaaditaan paljon, koska he johdattavat muita. 

Seurakunnan kaitsijan ja vanhimman yksi tehtävistä on seurakuntalaisten uskonelämän arvioiminen ja heidän hengellisen kasvunsa tukeminen.  Samalla pastori on koko yhteisön hengellinen johtaja.  Hänen elämänsä tulee olla niin esimerkillistä, että ulkopuolisetkin antavat hänestä hyvän todistuksen (1 Tim 3:7).  Kukaan ei pysty tähän yksin, kaitsijoilla tulee aina olla elämässään ihmisiä, joilla on oikeus kysyä häneltä suoria kysymyksiä, ja joiden kanssa hän on täysin rehellinen elämänsä asioista. 

Toisilla on oikeus, ei, vaan velvollisuus haastaa saamaasi kutsua ja kysyä sinulta tiukkoja kysymyksiä.

Toinen perusteeni liittyy suoraan tähän. Sinun pitää kestää se, että kutsusi koetellaan Raamatun opetuksella. Mikään kutsu, joka ei ole yhteneväinen Jumalan Sanan mukaan, ei ole Jumalalta.

Peruste 2: Avioliittojärjestys ja seurakuntajärjestys liittyvät yhteen

Raamatussa avioliitolla ja seurakunnalla on yhteys. Paavali kirjoittaa ohjeita vaimoille ja miehille Efesolaiskirjeessä luvussa 5 ja vertaa avioliittojärjestystä seurakuntajärjestykseen.

Vaimo on miehelleen alamainen, niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen.  

Mies rakastaa vaimoaan, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä sen puolesta.

Mies on vaimon pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää ja ruumiin vapahtaja.

Mies rakastaa vaimoaan kuin omaa ruumistaan, vaalii ja ravitsee, niin kuin Kristus vaalii ja ravitsee seurakuntaa. 

Paavali myöntää, että tämä on salaisuus. Mysteeri, arvoitus. Hän tarkoittaa Kristusta ja seurakuntaa. 

Ja samalla hän vahvistaa avioliittoa, tätä pyhää suhdetta, jossa mies jättää vanhempansa, liittyy vaimoonsa ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Paavali sanoo vielä kerran, aivan kuin se ei olisi jo selvää, että miehen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, vaimon tulee kunnioittaa miestään. 

Aivan niin kuin avioliitossa on järjestys, myös seurakunnassa on järjestys. Kun vaimo alistuu miehelleen, hän tukee miehensä asemaa, roolia, jonka Jumala on hänelle antanut perheen johtajana. Tässä ei ole kysymys ihmisarvosta, ihmisoikeuksista tai ihmisviisaudesta. Kyseessä on Jumalan asettama järjestys, asema, rooli, hierarkia. 

Mies todistaa kotielämällään kykenevänsä olemaan seurakunnan vanhin. ”Hänen tulee hallita hyvin oma kotinsa ja kaikella arvokkuudella pitää lapsensa kuuliaisena. Jos joku ei pysty hallitsemaan omaa kotiaan, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?” (1 Tim 3:4-5). Totuus tulee esiin kotielämässä läheisimmissä ihmissuhteissa: oletko kykeneväinen johtamaan perhettäsi? Rakastatko vaimoasi? Miten kasvatat lapsiasi?

Vanhassa Testamentissa Ylipappia kutsuttiin Jumalan temppelin esimieheksi (1 Aikak. 9:11, Neh 11:11). Kreikan kielen verbi ”hallita” tarkoittaa johtaa, hallita, opastaa, neuvoa, ylläpitää, pitää yllä järjestystä, huoltaa, pysyttää, kiinnittää huomiota ja harjoittaa ahkerasti, tunnollisesti ja huolellisesti.  Seurakunnan johtaminen ei ole keveä tehtävä, eikä se ole ura, jonne valitaan papereiden perusteella koulutetuin hakija. Seurakunnan kaitsijan kotielämä, moraali ja henkilökohtaiset ominaisuudet kertovat, onko hän kykenevä pitämään huolta Jumalan seurakunnasta.   

Jumala on asettanut miehen johtamaan avioliitossa, ja Hän on asettanut miehet johtamaan seurakunnassa. Vaimo, joka johtaa avioliitossa ja nainen, joka johtaa seurakunnassa, toimii vastoin Jumalan Sanaa. 

En ole tavannut yhtäkään vaimoa, joka toivoisi, että hänen miehensä olisi enemmän tossun alla, vähemmän aktiivinen ja vähemmän kiinnostunut avioliittonsa hyvinvoinnista ja lastensa kasvatuksesta.  Perheet ja avioliitot voivat hyvin, kun mies ottaa vastuuta ja pitää huolta vaimostaan ja lapsistaan.

Samalla tavalla koko Raamatun sanoma huomioiden, Jumala uskoo, että on seurakunnalle on hyväksi, jos miehet ottavat asemansa Kristuksen kaltaisina, nöyrinä, huolehtivina palvelijoina ja naiset tukevat heidän johtajuuttaan omilla lahjoillaan.  Raamatussa ei ole yhtään historianjaksoa, jossa naisille olisi annettu asema seurakunnan hengellisinä johtajina.  Jumala valitsi ylipapiksi Aaronin, vaikka Mirjam oli veljiensä kanssa Israelin kansan johtaja (Miika 6:4) ja leeviläisten joukosta vain miehet hoitivat temppelipalveluksia. 

Paavali myös selvästi kieltää naisen opettavan ja hallitsevan seurakunnassa, eli hän kieltää juuri ne tehtävät, jotka ovat seurakunnan kaitsijoiden ja vanhinten tehtävät. ”Minä en salli, että nainen opettaa ja hallitsee miestä…” (1 Tim 2:12).  

(Paavali ei kiellä kaikkea opettamista naisilta, esim. Tiitus 2:3-4 hän käskee vanhempia naisia opettamaan nuorempia naisia. Naisten ei kuitenkaan tule opettaa auktoriteettiasemassa seurakunnassa eli pastorina tai vanhimpana.)

Lue tästä erään naispapin kutsuprosessi: Miksi jätin pappisviran? Kirjoittanut Ulla Hindbeck

Kolmas peruste: Jumala on kutsunut sinut, mutta olet erehtynyt siitä, miten kutsu toimii käytännössä

Tein hiljattain hengellisten lahjojen testin, ja tuloksissa kolmen vahvimman lahjan joukossa oli paimenuus.  Testin tulosanalyysissa näytettiin kaikkien testiin osallistuneiden prosenttiosuudet ja mainittiin, että naiset yleensä saavat paljon paimenuuspisteitä, koska paimenen lahja on hyvin lähellä Jumalan naisille antamia äidillisiä vaistoja, jotka useimmilla naisilla ovat luonnollisia. 

Kutsun testaamisessa tärkeää on tutkiskella omaa sydäntään ja motivaatiota. ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jer 17:9).  Onko kutsu todella Jumalalta, vai onko se oma toivetta?  Yritätkö täyttää toisten ihmisten odotuksia? Onko motivaationa ylpeys tai ihmisten miellyttäminen? Tunnetko olosi ”kutsutuksi”, koska mielestäsi kaikista kristityimmät kristityt valitsevat kokopäiväsen palvelustehtävän? Hakeudutko johtamaan seurakuntaa naisena, jotta voisit todistaa jotain?

Mailis Janatuinen ja Soili Haverinen kirjoittavat kirjassaan tutkimuksesta, jossa selvisi, että suurin osa teologianopiskelijanaisista ei koe pappeutta houkuttelevana. Vain joka neljäs tähtäsi opintojensa alussa papiksi seurakuntaan, ja vain 10% naispuolisista teologian opiskelijoista koki seurakuntapapin työn erittäin kiinnostavana. Naisia kiinnosti enemmän lukion uskonnonopettajan, tutkijan, perheneuvojan, sairaalateologin, toimittajan ja lähetystyöntekijän ammatti sekä järjestöjen ei-papilliset tehtävät.   

Voiko olla niin, että seurakunnassa ei ole tarjolla palvelutehtäviä, joissa Raamatun opiskelua rakastava, paimenen ja evankelistan lahjoilla varustettu nainen voisi toteuttaa kutsuaan?  Onko seurakuntatilanteemme se, että tällainen nainen ei löydä muuta paikkaa lahjoilleen kuin pyrkiä vanhimman tai kaitsijan virkaan? 

Jumala kutsuu naisia työhönsä!  Hän sanoo: seuraa minua, palvele minua, anna itsesi kokonaan minulle. Tulen käyttämään sinua voimallisesti maan päällä tuomaan minulle kunniaa, pelastamaan syntisiä ja rakentamaan pyhiä. Tulen käyttämään sinua!

Ja naiset, jotka kuulevat tämän kutsun ja vilpittömästi etsivät paikkaansa seurakunnassa ajattelevat, että tämähän tarkoittaa pastorin paikkaa. Ehkä he toteavat, että ei ole muuta mahdollista virkaa käyttää lahjojani kuin olla auktoriteettiasemassa.  

Jos olet kamppaillut näiden asioiden kanssa, voi olla, että et erehtynyt Jumalan kutsusta, vaan erehdyit sen käytäntöön laittamisessa.  Seurakunnassasi on paljon tarpeita. Kotikaupungissasi on suuria tarpeita naisille, jotka rakastavat Jumalaa, tuntevat teologiansa ja haluavat palvella.  On saavuttamattomia kaupunginosia, kansanryhmiä, läänejä ja kaupunkeja, joissa kukaan ei ole todistamassa Jeesuksesta, puhumattakaan lähetystyön tarpeista.  Suomeen on tulvinut tuhansia pakolaisia, joilla on loputtomasti tarpeita. Suomessa on tuhansia lapsia, jotka ovat vanhempiensa laiminlyömiä. On tuhansia yksinäisiä vanhuksia. On erityislasten perheitä, jotka kaipaavat arjen apua. On kodittomia, alkoholisteja, yksinhuoltajia, narkomaaneja, vankeja, sairaita ja köyhiä. Maailmassa on yli 7,4 miljardia ihmistä.  Näistä 4,5 miljardia on alle 15-vuotiaita ja naisia. Voit tehdä mitä vain kohdataksesi heidän loputtomat tarpeensa. 

Miljoonat kristityt palvelevat Jumalaa ja ovat todistuksena työpaikoillaan ja ammateissaan. Ehkä meillä on jonkinlainen vääristynyt ajatus siitä, että ollakseni todella Jumalan käytössä, minun pitää olla kokoaikaisessa Jumalan valtakunnan työssä.  Ei ole väärin eikä maailmallista hankkia ammatti, josta nauttii ja tehdä työtä, jossa saa laittaa lahjansa likoon ja olla samalla tuomassa toivoa hukkuvalle maailmalle. 

Ja vielä viimeiseksi haluan kannustaa naisia ottamaan Jumalallisen palvelustehtävän olemalla vaimoja ja äitejä. Se on paikka, jota yksikään mies ei voi täyttää sinun puolestasi.  Maailma tarvitsee nähdä kristityn perheen esimerkin kaikkien hajonneiden avioliittojen ja rikkirevittyjen perheiden keskellä.  Maailma kaipaa nähdä vanhempia, jotka rakastavat lapsiaan ja panostavat kasvatustyöhön. Maailma kaipaa nähdä avioliittoja, jossa puolisot ovat uskollisesti sitoutuneita toisiinsa ja Jumalan Sanaan.  Ehkä perheesi voi tulla uudeksi perheeksi kodittomille, yksinäisille, orvoille ja hyljätyille.

Perhe on yhä se ydinyksikkö, johon Jumalakin vertaa seurakuntaansa. 

Lisäluettavaa ja lähteet:

Naispappeus ja uuden liiton seurakunta, Mikko Satama

Naispappeus ja kristillinen perhekäsitys, Mikko Satama

Should Women Become Pastors? Interview by John Piper

Leadership Qualifications, 1 Tim 3, Bible Gateway

Paimenuus, ihmisarvo ja sukupuoli, Mailis Janatuinen ja Soili Haverinen

http://biblehub.com/greek/4291.htm