Joulurauhaa - askel kerrallaan

Joosef, Maria, Simeon ja Jeesus-vauva temppelissä

Rauhallista Joulua!

Mikä jouluevankeliumin hahmo on puhutellut sinua tänä vuonna? Viime vuonna kirjoitin Sakariaasta ja Elisabetista, jotka kärsivät lapsettomuudesta.  Jumalalla oli kuitenkin suunnitelma heidän varalleen: Johannes-vauva syntyi juuri oikeaan aikaan. 

Minua on hiljattain puhutellut ajatus uskollisuudesta, siitä että keskityn juuri siihen askeleeseen, joka siinä hetkessä pitää ottaa.  Ajatus luottamuksesta, joka vastaa Jumalan kutsuun “kyllä”, uudelleen ja uudelleen, seurauksista riippumatta. 

Jouluevankeliumissa esiintyvät ihmiset eivät tienneet seuraavasta päivästä.  He kukin vastasivat Jumalan johdatukseen omalla tavallaan.    

Marian vastaus enkelille oli nöyrä suostuminen Jumalan tahtoon.  Tällä nuorella naisella oli rautaiset hermot, tuloksena olisi voinut olla purettu kihlaus, julkinen häpeä, jopa kivittäminen.  Vaikka näin ei käynytkään, Maria oli varmasti mehevä puheenaihe kylän juorueukoille seuraavien vuosien ajan. Mutta en näe sen vaikuttaneen Marian elämään, hän valitsi uskon, ja otti seuraavan askeleen, ihmisten puheista huolimatta.  Maria uhrasi maineensa. 

Joosefin oli aluksi vaikea hyväksyä Jumalan antamaa osaa hänen kihlattunsa elämässä.  Mutta Jumala on hyvä. Hän ei jättänyt Joosefia pimentoon, vaan kertoi unessa hänelle suunnitelmansa Marian, hänen kohdussaan kasvavan lapsen ja heidän perheensä suhteen.  Tästä lähtien Jumala johdatti pientä perhettä Joosefille tulevien unien kautta, ja hänen tehtävänsä oli suojella Jeesus-lasta ja hänen äitiään tulevina vuosina.  Joosef uhrasi tulevaisuuden suunnitelmansa.

Paimenet uskoivat mitä enkelit heille kertoivat öisellä niityllä, jättivät laumansa ja saivat olla ensimmäisenä kumartamassa maailmaan Vapahtajaa.  Itämään tietäjät olivat uskon tähden matkustaneet jo viikkojen ajan, seuraten taivaalle ilmestynyttä tähteä.  Mitähän heidän vaimonsa sanoivat miesten lähtiessä matkaan? Oliko heidän uskonsa yhtä suuri?  Paimenet ja tietäjät uhrasivat työpaikkansa, ihmissuhteensa. 

Jerusalemissa asui mies, jolle Pyhä Henki oli luvannut, ettei hän kuolisi ennenkuin näkisi Herran Voidellun.  Simeon kulki Hengen vaikutuksesta pyhäkköön, ja siellä hän tapasi Joosefin, Marian ja vastasyntyneet Jeesuksen.  Simeon oli elänyt koko elämänsä Hengen johdatuksessa.  Nyt hän sai ylistää Jumalaa, joka pitää lupauksena. Simeon oli myös se, joka antoi Marialle nämä kohtalokkaat sanat: “Sinun sielusi lävitse on miekka käyvä”.  Jumala oli valmistamassa Mariaa jo nuorena äitinä 33 vuoden päästä tapahtuviin hetkiin.  Simeon uhrasi oman tahtonsa ja kulki elämänsä Hengen johdatuksessa.

 

Temppelissä asuva naisprofeetta Anna sai myös nähdä Jeesus-vauvan.  Nyt tämä 84-vuotias leski puhui Jeesuksesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta. Miten ihana loppuhuipennus naiselle, joka oli paastoen ja rukoillen palvellut Jumalaa yötä päivää kaikki nämä vuodet.  Anna uhrasi elämänsä.

Kuningas Herodes, saatuaan kuulla Jeesuksesta, hämmästyi ja pelästyi. Tämä ei kuulunut hänen suunnitelmiinsa.  Hänen suunnitelmissaan oli pysyä vallassa ja jos siihen kuuluisi tulevan kuninkaan murhaaminen kun tämä oli vielä avuton vauva, niin sekin kävisi.  Herodes raivostui, kun tietäjät eivät tulletkaan kertomaan missä Jeesus-lapsi asui ja seurauksena tuhannet lapset menettivät henkensä.   Herodes uhrasi viattomat lapset. 

Koko Jeesuksen elämä syntymästä kuolemaan ja ylösnousemukseen on todistus siitä, että Jumalan tahto tulee tapahtumaan.  Hänen suunnitelmansa tulee menemään eteenpäin.  Jumala ei viivyttele. Hän ei tee virheitä.  Hän pitää koko maailmaamme kädessään ja vain se, minkä Hän sallii tulee tapahtumaan, juuri oikealla ajalla, juuri oikealla tavalla.  Jumala uhrasi ainoan Poikansa. 

Kun vaikeat tilanteet tulevat eteen, tarvitaan uskoa.  "Jumala, onko sinulla todellakin kaikki valta?" On sairauksia. On vaikeuksia työpaikalla.  On ihmissuhteita, jotka murtavat sydämemme.  On taloudellisia ongelmia.  On kapinoivia lapsia, ystäviä, jotka pettävät ja vanhempia, jotka hylkäävät.  On omat heikkoudet, riippuvuudet, virheet, joita toistan. 

Joskus rohkaistaan: Elä päivä kerrallaan.  Mutta on tilanteita, joissa päivä on liian pitkä aika.  Silloin pitää elää tunti kerrallaan, viisi minuuttia kerrallaan.  Uskoa hetki kerrallaan. Uhrata oma ymmärrys ja luottaa siihen, että minua kannetaan. 

Kunigas Daavid oli kerran vaikeassa tilanteessa.  Kansan keskuudessa riehui rutto ja se oli hänen syytään.  Jumalan lähettämä enkeli kertoi, että Daavidin pitäisi pystyttää alttari Arauna-nimisen miehen pellolle, jotta tauti pysähtyisi. 

Arauna vastasi: "Herrani ja kuninkaani! Ota se ja tee niin kuin parhaaksi näet. Minä annan myös härkiä polttouhriksi, puimarekiä polttopuiksi ja vehnää ruokauhriksi. Tämän kaiken saat minulta lahjaksi." Mutta kuningas Daavid sanoi: "Ei, minä ostan kaiken täydestä hinnasta. En voi antaa Herralle sellaista, mikä on sinun omaasi, en voi uhrata ilmaista uhria." Daavid maksoi maasta Araunalle kuusisataa kultasekeliä, ja hän rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi poltto- ja yhteysuhreja. (1 Aikakirja 21:23-26).

Daavid ei aikonut uhrata Jumalalle jotain, joka ei maksanut hänelle mitään. 

Usko maksaa.  Se vaatii itselle kuolemista, mutta kristinuskon sanoma on, että vain kuoleman kautta tulee elämä.  Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se ei kanna hedelmää.       

En tiedä, millaista hintaa ja uhria sinulta vaaditaan tällä hetkellä, mutta tiedän, että Jumala on sen arvoinen.  Hän on aina ollut ylistyksen arvoinen ja Hän tulee aina olemaan ylistyksen arvoinen.  Joulun ihmeellisissä tapahtumissa näkyy miten yksittäiset ihmiset vastasivat Jumalan kutsuun.  Uskoen, luottaen ja ylistäen.  Askel kerrallaan, hetki kerrallaan.  Rauha on tulossa maailmaan.