Lapselle laulaminen ja musiikin harrastaminen

Lähde

Aina välillä silmiin sattuu joku hyvä artikkeli tai tutkimustulos joka pitää jakaa muillekin.  Tänä aamuna luin, kuinka lapselle ja lapsen kanssa lauleskeleminen on hyväksi lapsen aivojen kehitykselle.  Tähän riittää ihan kotona laulaminen ja epävirallinen musisointi.  Onkin kiva lukea, miten itse mukavaksi todettu touhuaminen on oikeasti lapselle ja lapsen kehitykselle hyväksi. 

Musiikilla ja musisoinnilla on positiivinen vaikutus aivokuoren kehitykseen, joka on esim. muusikoilla selvästi laajempi ja aktiivisempi kuin ei-muusikoilla.  Lapsia tutkittaessa huomattiin, että ennen kouluikää saadut musiikilliset kokemukset ja toiminnat vaikuttavat merkityksellisesti aivotoiminnan kehitykseen.  

"Tulosten valossa näyttäisi siltä, että kaikille lapsille olisi
eduksi päästä tekemisiin musiikin kanssa sekä kuulijana että erityisesti myös itse osallistujana: vaikuttamassa
musiikkivalintaan, soittajana, laulajana, tanssijana, säveltäjänä ja sanoittajana. Musiikin kanssa toimiminen on lapselle luonnollista, eikä hän välttämättä tarvitse siihen erityistä koulutusta. Lapsen musiikilliseen toimintaan tarvitaan kuitenkin mukaan toisia ihmisiä tukemaan, inspiroimaan, antamaan tilaa ja osallistumaan."

Erityisen innostava on se ajatus, että kotona "lauleskelu" on ihan yhtä hyödyllistä ellei hyödyllisempää kuin viralliset musiikkileikkikoulut.  Parhaimmillaanhan kotona voi laulaa monta tuntia viikossa, kun muskarit on ehkä sen tunnin ajan viikossa.  Äidin (tietenkin isänkin) lauluilla on siis positiivinen vaikutus lapseen ja hänen kehitykseensä.     

Musiikki pääsee myös vaikuttamaan syviin aivojen osiin ohittaen kognitiivisen kontrollin...Kukapa ei olisi kokenut syviä tunteita tiettyjen laulujen ja musiikkikappaleiden soidessa?  Musiikki on voimallista, jopa siihen asti, että mielimusiikin kuuntelu voi edesauttaa aivoverenvuodosta toipumista.  Ja kuinka monta kertaa on puhutteleva hengellinen musiikki saanut aikaan jotain syvällistä ihmissydämessä ja -mielessä, johtaen joskus jopa uskoontuloon.  Moni on löytänyt laulamisen ilon uskoontulon jälkeen.   

Lähde

  
Yhdessä laulaminen on erityistä. Yhdessä laulavat ihmiset kokevat yhteisöllisyyttä ja sen on huomattu lisäävät yhteistyöhalukkuutta.  Heti nousee mieleen seurakunnan kokoontumiset, joissa yleensä aina musiikilla on suuri osa.  Myös Jeesus ja opetuslapset lauloivat yhdessä Pääsiäisaterian jälkeen.  Kuorolaulun suosio on ollut nousussa jo monta vuotta.  Tutkimuksissa huomattiin myös lasten olevan yhteisen laulutuokion jälkeen halukkaampia leikkimään yhdessä kuin esimerkiksi yhteisen ohjatun leikkituokion jälkeen.  Yhdessä laulaminen lisää luottamuksen ja turvallisuuden tunnetta.   

Täältä

Raamatussa on useita jakeita, joissa puhutaan laulamisesta ja käskyjä laulaa Jumalalle.  Kiitollisuus purkautuu monesti spontaanina kiitoslauluna ja ylistyksenä.  Joskus rukoushetki muuttuu lauluhetkeksi, kun kiitollisuus valtaa mielen...tai kun sanat vain loppuvat kesken.  Olen huomannut, että ylistymusiikin soidessa rukoushetkien taustalla keskityn paremmin rukoilemiseen ja ylistämiseen ja vietän siinä enemmän aikaa.  




Lapsuudesta on jäänyt mieleen, kuinka iskä tuli iltaisin kitaran kanssa laulamaan meille lauluja.  Meidän perheessä musiikilla onkin ollut aina iso osa.  Nuorena nuorisokuorot ja lauluryhmät olivat tärkeitä paikkoja.  Laulan lapsille iltaisin tuutulauluja ja lauleskelemme päivän mittaan monta kertaa.  Haluamme myös panostaa lasten musiikinoppimiseen ja he käyvät pianotunneilla.  Kerran päätimme opetella erään virren perheenä yhdessä ulkoa.  Lauloimme sen aina iltaruokailun jälkeen.  Siitä on jo monta vuotta, mutta osaamme virren vieläkin ulkoa ja laulamme sitä usein yhdessä.  Tämän tradition haluaisinkin taas elvyttää!  Vanhoissa virsissä on monta kertaa hyvin selkeä ja vahva teologia ja niiden osaaminen on uskon rikkautta.

Millaisia musiikkikokemuksia sinulla on lapsuudesta?  Lauloitko kuorossa?  Miten harrastat musiikkia nykyisin?  Laulatko lapsillesi tai itseksesi kotona?  Oletko virsien kannalla vai heilutko uusimpien ylistyslaulujen tahtiin?



p.s. Tasan vuosi sitten kirjoitin lapsen kainaloon ottamisesta ja hänelle lukemisesta, joka sekin on tutkimusten mukaan lapsen kehitykselle hyväksi...eli odota taas ensi vuoden tammikuun viimeisenä päivänä jonkun hyödyllisen tutkimustuloksen esittelyä! :)

p.s. 2 Faktoja siteerattu täältä

Saaran usko

Tässä jatkuu ensimmäisen Pietarin kirjeen luvun 3 alkujakeiden läpikäyminen.  Pietari kirjoittaa ohjeita vaimoille, erityisesti hän puhuu niille naisille, joiden miehet eivät ole kristittyjä.  
  
Olen aiemmin kirjoittanut Pietarin kirjeen kohtaa läpikäyden siitä, mitä alamaisuus avioliitossa EI ole,  mitä alamaisuus voi olla ja miten tulkita jaetta 3, jossa puhutaan vaatteista ja korujen käytöstä.  Tällä kertaa nostan Genesiksestä esille Saaran, joka annetaan esimerkiksi vaimoille jakeessa 6.  

1. Pietari 3:1. Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, 2. kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. 3. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, 4. vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. 5. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; 6. niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. 7. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi. 8. Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. 

Pietari mainitsee jakeessa 5 pyhät vaimot.  Nämä vaimot kaunistivat itsensä hiljaisella ja rauhaisalla hengellä ja salassa olevalla sydämen ihmisellä. He olivat alamaiset miehilleen.  Heidän toivonsa oli Jumalassa.  He olivat kuuliaiset miehilleen.   Mikään ei pelottanut heitä.  Pietari ottaa tässä erityiseksi esimerkiksi Saaran, Aabrahamin vaimon.

Haluan keskittyä tässä postauksessa muutamaan kohtaan Saaran elämässä. Aabraham on mainittu uskomme isäksi, ja heidän elämänvaiheitaan on kuvattu tarkasti Genesiksessä, ensimmäisessä Mooseksen kirjassa.  Joskus on ehkä vaikeaa muistaa, että Raamatun henkilöt olivat ihan oikeita ihmisiä, joilla oli todellisten ihmisten ongelmat, ilot ja haasteet.  Heillä oli epäilyksiä, heitä väsytti, he riitelivät, he sopivat.  He eivät olleet täydellisiä...ja usein heidän virheensä ovatkin kuvailtu hyvin tarkasti meidänkin luettavaksemme.  Kun luet Genesistä, huomaat sekä Aabrahamin että Saaran tekevän virheitä, mutta silti he ovat uskonsa vuoksi esimerkillisiä... ”esivanhempiamme”.   

Tapaamme pariskunnan kun he asuivat Harranissa, jonne he olivat saapuneet Abramin (Aabrahamin nimi ennenkuin Jumala antoi hänelle uuden nimen) isän Terahin kanssa.  Terahin kuoltua Jumala kutsui Abramin jättämään kotinsa ja kulkemaan ”siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan” (Gen 12:1).  Huomiota kiinnittää tässä se, että Jumala puhui Abramille ja antoi käskyn Abramille. Voin kuvitella millaisia keskusteluja käytiin miehen ja vaimon välillä kun päätöstä matkaan lähtemisestä tehdään (kuvitella, koska meille ei kerrota miten he tekivät lopullisen päätöksen).  Matkaan he kuitenkin lähtivät.  Saaran puolelta tarvittiin suurta uskoa, koska hänhän ei ollut itse henkilökohtaisesti kuullut Jumalalta mitään; kaikki mitä hän tiesi tulevasta elämänmuutoksesta hän kuuli aviomiehensä kautta.  Heillä molemmilla oli varmasti pelkoja ja epävarmuutta tulevaisuuden suhteen, koska muutenhan ei olisi uskoakaan tarvittu.  Mutta uskossa he lähtivät liikkeelle yhdessä.  Saara luotti Jumalaan, joka oli puhunut hänen miehelleen ja seurasi Abramia Kanaanin maahan.  

Tässä on ensimmäinen kuvaus tämän patriarkka-parin elämästä.  Sitten tapahtuu jotain, ei vain kerran, vaan kaksi kertaa, joka minusta on ihan käsittämätöntä tämän päivän näkökulmasta käsin.  Aabrahamin ja Saaran on mentävä Egyptiin nälänhädän vuoksi (luku 12).  Aabrahamilla oli suunnitelma;  hän tiesi vaimonsa olevan hyvin kaunis ja hän pelkäsi saavansa surmansa vaimoaan havittelevien egyptiläisten kädestä.  Niinpä hän ehdottaa, että Saara kertoo kaikille olevansa Aabrahamin sisko, jotta ”veli” saisi jäädä henkiin.  Ja tottakai näin käy; kun faaraon korviin kantautuu miten kaunis nainen Saara on (65-vuotiaana!), hänet viedään faaraon hoviin. Aabraham saa ”sisarestaan” palkkioksi karjaa, palvelijoita, aaseja ja kameleita.   

En voi kuvitella mitä Saaran mielessä liikkuu, kun hänet kiikutetaan pois Aabrahamin luota kohti faaraon haaremia.  Eikö hänen mielessään käynyt mainita, että itse asiassa hän on naimisissa ja että häntähän ei mihinkään hovihaaremiin viedä?  Suuttuttikohan häntä Aabrahamin itsekkyys ja se miten mies ei toiminut rakastavan aviomiehen tavoin?  Saara oli kaikesta päätellen ihan hiljaa asian suhteen.  Hänen luottamuksensa Jumalaan on aivan ihmeellistä ja käsittämätöntä!   

Kertomuksessa on onnellinen loppu: faaraolle paljastuu asian todellinen laita, hän palauttaa Saaran Aabrahamille ja he poistuvat Egyptistä.  Sama tapahtuu vielä myöhemminkin: luvussa 20 kerrotaan kuinka Gerarin kuningas otti Saaran luoksensa ja jälleen Saara on ihan hiljaa aviosuhteestaan.  Jumala itse ilmestyy kuninkaalle unessa ja kertoo asian todellisen laidan, ja taas saa kertomus onnellisen lopun.  Mutta olikohan Saaralle vaikeaa olla hiljaa totuuden suhteen, alistua miehensä tahtoon ja vain odottaa Jumalan väliintuloa?  Luku 21 yksi alkaa lohduttavilla sanoilla: ”Ja Herra piti Saarasta huolen, niinkuin oli luvannut, ja Herra teki Saaralle niinkuin oli puhunut.”  Tässä viitataan lupaukseen jälkeläisestä, jota ei ollut vielä  vuosikymmenten jälkeenkään kuulunut.  Mutta siinä on myös yksi Raamatun suurista totuuksista: mitä Jumala lupaa, sen Hän tekee.  Hän piti huolen Saarasta.  Vaikka Saara otti välillä ohjakset käsiinsä (Haagar ja Ismael), Jumala oli antanut hänelle lupauksen ja Hän toteutti sen, pitäen Saarasta huolen kaikkien niiden vuosien ajan, jotka kuluivat ennen sen täyttymistä. 

Saara oli kuuliainen miehellensä ja hänen hiljainen, mutta kallionvahva luottamuksensa Jumalaan oli Jumalan silmissä kallista.  Se myös vapautti hänet pelosta.  Se vapautti hänet tarpeesta yrittää kontrolloida ja manipuloida miestänsä toisenlaiseen päätökseen.  Saara tiesi, että Jumala pystyy muuttamaan Aabrahamin sydämen ja mielen paremmin ja vakuuttavammin kuin hän koskaan vaimona pystyisi.  Jumala on kaikkivaltias ja Hän tekee mitä haluaa, miten haluaa ja milloin haluaa.  Tämä vaatii uhrausta, antautumista ja uskoa.  Kaikkea tätä Saaralla oli.  Saaralla oli myös syvä kunnioitus miestänsä kohtaan.  Tiedämme tämä esimerkistä, jonka Pietarikin mainitsee tässä Raamatunkohdassa:  kun Saara luuli olevansa yksin, niin ettei kukaan häntä kuule, hän puhui itsekseen kutsuen aviomiestään herraksi (Gen 18:12)  "Heräisikö minussa, näin kuihduttuani, vielä halu?  Ja myös minun herrani on vanha." 

Saara ei vain herroitellut miestään kun muut olivat kuulemassa, eikä edes vain miehensä kuullen.  Hän kunnioitti miestään tavalla, jolla on eniten merkitystä; silloin kun kukaan ei ollut näkemässä tai kuulemassa.  Tässä näemme harvinaisen vilahduksen Saaran sydämeen;  hänen kunnioituksensa aviomiestään kohtaan oli todellista ja aitoa, miehen virheistä huolimatta.  Ehkäpä sen vuoksi Pietari mainitsee sen tässä Raamatunpaikassa esimerkkinä meille naisille.  Se mitä sydämessä on, on tärkeämpää kuin mitä ulospäin näkyy.  Saaran elämän todellinen Herra (isolla alkukirjaimella) oli elävä, voimallinen, välittävä Jumala.  Sen vuoksi hän pystyi vapaasti kunnioittamaan ja tottelemaan aviomiestäänkin.    

Facebookista napattua...

p.s. koska kirjoitan tässä(kin) vaimon alistumisesta miehensä tahtoon, luen mielelläni aiheeseen liittyviä mielipiteitä ja opetusta.  Blogissa To Love, Honor and Vacuum kirjailija Sheila Wray Gregoire on juuri aloittanut käsittelemään aihetta.  Hän kirjoittaa, että alistuminen ei tarkoita sitä, etteikö avioliitossa olisi konflikteja.  Sheila kirjoittaa hyvin ja perustelee asiansa minun mielestäni raamatullisesti, joten suosittelen hänen kirjoituksiaan!  Käy tuolla lukemassa miten selvitellä erimielisyyksiä avioliitossa...Sheilan postauksia on tulossa lisää aiheeseen liittyen.  

Poikavauva

Vauvauutisia!

Olemme täällä onnesta mykkyrällä :)

Saimme täydellisen pienen pojan!

Nyt nuuhkitaan pehmoista poskea ja nautitaan pikkuisen suloisista ääntelyistä.

Eli jos en ihan heti kirjoittele niin tiedätte syyn.

(Vaikka eihän täältäkään malttaisi kauan pois pysyä)  

Mikä blogissa kiinnostaa

Katselin tässä ihan mielenkiinnosta vuoden 2012 blogin tilastoja.

Sitten tuli mieleen, miten Daavidin järjestämä väestölaskenta ei ollut Jumalalle mieleen...ja ajattelin, että mennäänkö tässä nyt ihan harhaan :)  Sillä loppujen lopuksi haluan kirjoittaa asioista, joita koen Jumalan minulle antavan, en asioista, jotka vetävät paljon lukijoita.  Siinä mielessä en halua antaa suosittujen hakusanojen ohjaavan kirjoituksiani.  Toisaalta haluan toki kirjoittaa asioista, jotka kiinnostavat.

Olen ollut hidas kirjoittamaan tämän vuoden puolella ja siitä syytän ihan täysillä masuasukkia!  Loppuraskauteen liittyvät asiat vain vievät voimia ja tuntuu, että en jaksa enää ajatella iltakahdeksan jälkeen kun lapset menevät nukkumaan.  Ideoita on ja jatkumoa Pietarin kirjeen kohtaan, toivottavasti pian saan naputeltua blogiinikin.

Mutta siis noista tilastoista.  Vierailuja blogissa oli vuoden 2012 aikan yli 11 000.  Kaikista suosituin teksti on edelleen Vaatteet ja Usko.  Pukeutumisasia näemmä herättää paljon kysymyksiä ja pohdintaa kristittyjen naisten keskuudessa.  Toiseksi suosituin sivu oli kirjasuositukset, johon lisäsinkin eilen Nancy Leigh DeMossin kirjan Lies Women Believe.  Kolmanneksi eniten vieraillaan "Iloitsen Lapsistani" postauksessa.  Se  oli vähän yllättävää!  Kerran silmiini sattui viestiketju, jossa joku ihmetteli, että mikseivät perheelliset koskaan puhu lapsistaan positiivisessa mielessä ja kiitollisena.  Kuulemma kuuluu vain valitusta ja voihkintaa siitä, miten rankkaa on olla vanhempi ja kasvattaa lapsia.  Joten ehkä lapsistaan iloitseminen on houkuttelevaa?  Ja miten muuten voisi ollakaan, koska onhan se Jumalan meille antama käsky "Rakastakaa lapsianne" Tiituksen kirjeessä.  Äidit ja isät, jotka ovat iloisia vanhempia herättävät varmasti huomiota.  Ei tarvi olla kärttyinen, väsynyt ja voimavarojen rajamailla haahuileva, vaan Jumalan avulla voi olla rauhallinen, kärsivällinen ja iloiten lapsiinsa suhtautuva aikuinen.  Sitä minäkin kaipaan arjen pyöriessä eteenpäin.

Miten blogi jatkaa?  Haluan jatkaa naiseuteen liittyvien asioiden pohdintaa.  Kirjoitan vielä ainakin yhden postauksen Pietarin kirjeen kohdasta, jonka aloitin viimeksi.  Nancyn kirjasta on vielä kaksi aihepiiriä käymättä läpi.  Aion myös vastata lukijoiden lähettämiin kysymyksiin.
 
Sitten haluan kirjoittaa hengellisestä teemasta, jonka olen ottanut aiheeksi, johon aion tänä vuonna sukeltaa: ILO.  Se on yksi hengen hedelmistä.  Se on ollut jo vuosien ajan isona aiheena ja jopa haasteenakin minulle henkilökohtaisesti.  Muistan, kun  vuosia sitten eräs tuttavamme kysyi, mikä olisi yksi sana, jota hän voisi rukoilla meidän puolestamme.  Mieheni kääntyi minun puoleeni, ja välittömästi mieleeni tuli sana "Ilo".

Se kertautui kun kirjoitin Jouluyönä suuresta ilosta laulavista enkeleistä sekä paimenista, jotka palasivat seimen ääreltä iloiten.    

Ihmeellinen ilo.

Uuden vuoden aatoksia ja naisen asemasta

Hei siellä langan (langattoman yhteyden?) toisessa päässä!

Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin.  Teetkö uuden vuoden lupauksia?  Pitävätkö ne?  Itse mietin aina joitain pieniä ikuisuusprojekteja kuten terveellinen syöminen, mutta en tee mitään lupauslistoja.  Tälle vuodelle olen kyllä miettinyt hengellistä teemaa, johon haluan sukeltaa syvemmälle, mutta siitä sitten myöhemmin.

Terveellistä ruokailua pitäisi kyllä harrastaa, sillä verensokerit olivat kohollaan kun kävin raskausajan sokerirasitustestissä.  Harmi, että liikunta alkaa olla jo vaivalloista, sillä liikunnallahan verensokereita saa laskemaan hyvin.  Nyt täytyy olla tarkkana syömisten kanssa...mutta Joululta on vielä konvehtirasioita kaapissa ja posti toi vielä tänään tosi hienon konvehtirasian myöhästyneenä Joululahjana.  Itsehillintää, itsehillintää... Laskettuun aikaan on vajaa kuukausi ja minulla on vielä vauvanvaatteet pesemättä!  Iik!  Muuten kyllä häärään kuin lintuemo pesänrakentamisen parissa.

Sain muutamia kysymyksiä blogiarvontapostauksen kommenteissa, ja tässä on yksi vastaus.  Leena kyseli mielipidettäni naisen asemasta seurakunnassa.  Tämä on aihe, joka on minuakin mietityttänyt teinivuosista asti.  Miksi monissa seurakunnissa opetetaan, että nainen ei voi olla pastori eikä vanhimmiston jäsen?  Myös monien (tietämättömien) seurakuntien jäsenten kommentit naisista, heidän asemastaan ja tehtävistään voi olla hyvin haavoittavaa, jopa siihen asti, että siihen jää kirkossa käynti.

Kristittynä me olemme kaikki samalla viivalla Jumalan edessä:  "Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.  Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu." (Galatalaiskirje 3:28) 

Jumala ei kohtele sinua erikseen naisena, vaan omana lapsenaan, kun uskot Jeesukseen.  Samoin on miesten kohdalla.  Kaikki olemme syntiä tehneet, kaikki tarvitsemme Jumalan pelastavaa kosketusta.  Mutta samoin kuin avioliitossa, myös seurakunnassa on miehillä ja naisilla toisistaan eroavat roolit ja tehtävät.  Nämä eivät siis mitenkään liity paremmuuteen ja arvoasemaan...nämä liittyvät Jumalan meille asettamaan järjestykseen.   

Sen sijaan, että kirjoittaisin pitkästi omia mietteitäni, lainaan muutamaa hyvää kirjaa ja artikkelia, jotka antavat paljon pureskeltavaa aiheeseen.  

Suomeksi löysin jo jonkin aikaa sitten Mikko Sataman kirjoittaman artikkelin  Naispappeus ja uuden liiton seurakunta.  Siinä on minusta raamatullisesti ja perusteellisesti käsitelty aihetta nainen seurakunnassa.  Suosittelen sen lukemista!  

Luin teinivuosina Alvar Blomgrenin kirjan "Seurakunta ja sen virat".  Se vaikutti pitkälti siihen, miten uskon virkojen olevan jaetut seurakunnassa.  Nyt täytyy sanoa, että luin kirjan tosiaan teini-iässä, eli parikymmentä vuotta sitten, joten ihan tuoretta tuntumaa minulla ei sen sanomaan ole.  Se on kuitenkin tuolla kirjahyllyssä ja jos sen luen uudestaan ja olen nyt jyrkästi eri mieltä sen sanoman kanssa, mainitsen sen sitten täälläkin! 

Kirja, jota käytän paljon lähdeteoksena kun jään pohtimaan naiseutta ja kristillisyyttä, on John Piperin ja Wayne Grudemin toimittama kirja "RECOVERING BIBLICAL MANHOOD AND WOMANHOOD - 
A Response to Evangelical Feminism".  Se löytyy netistä tuon linkin kautta.  Kirja on todella paksu, siinä on useiden kirjoittajien artikkeleita, mutta siinä käsitelläänkin joka ikinen kysymys ja Raamatunpaikka, joka naiseuteen voidaan liittää.  Suosittelen tätä todella asiasta kiinnostuneille! 

No, tässä siis tällaista teoriaa aiheeseen naisen asema seurakunnassa.  Minua kuitenkin aina mietityttää teorioiden ja teologisten kysymysten käytännöllisyys.  Miten voin naisena palvella seurakunnassa?  Palveleminenhan on annettu tehtäväksi jokaiselle kristitylle; kukin kyvyillään ja armoituksillaan.  Älä nyt kuitenkaan ajattele, että palvelet hyväksyttävällä tavalla vain, jos sinut on tehtävään siunattu koko kirkkokansan edessä.  Silloinhan 90% jäsenistä odottelisivat lähtökäskyä vielä vuosikymmenten jälkeenkin, jääden jopa kokonaan pois tästä tärkeästä osasta seurakunnan rakentamisessa.  

Sinulla, nainen, on paljon annettavaa omaa seurakuntasi keskellä.  Se voi alkaa ihan pienistä eleistä ja askeleista.  Mutta päämääränä on rohkaista ja rakentaan kanssasisaria ja -veljiä kasvamaan uskossa.  Kun menet Jumalanpalvelukseen, millaisiin asioihin kiinnität huomiota?  Voisiko sinulla olla annettavaa tällä saralla?  Aloita rukoileminen tämän asian puolesta, Jumala on luvannut johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen!  

Desiring God-sivuston saarnoissa oli aivan todella hyvä haaste naisille.  Haaveena olisi sen suomennus...kun vain aika riittäisi!  Aiheita voisin ainakin täällä blogissa käsitellä. 

Haasteiden lopussa oli pitkä lista palvelutehtävistä, joissa voit olla mukana.  Tässä siitä pääkohdat:  

Vammaistyö 
Työ sairaiden parissa
Sosiaalisesti haasteellisten parissa tehtävä työ 
Vankilatyö
Nuorisotyö
Urheilun parissa tehtävä työ
Terapia ja sielunhoito
Radio ja TV-työ
Kirjoittaminen
Opettaminen
Musiikkityö
Evankelioivat työmuodot
Teatteri ja Draamatyö
Sosiaalityö (mm.lukutaito/suomen kielen taito)
Pastoraalityön avustaja (vierailut, tervetuloryhmä, vieraanvaraisuus, käytännön apu, ruoka, vaatteet, kuljetukset) 
Rukous
Lähetystyö (kaikki yllämainittu vieraassa kulttuurissa) 
Kaikenlaisten suurten työmuotojen tukeminen eri tavoin 

Uskon, että jokainen voi löytää palvelupaikan oman seurakuntansa keskellä, jos sitä alkaa avoimin sydämin Jumalalta pyytää.  Toivoisinkin luovuutta, kekseliäisyyttä ja uhraavaisuutta jokaisen kristityn naisen palvelutehtävän suhteen tälle vuodelle!  Onko sinulla jokin turha tapa tai harrastus, jonka jättämällä voisit käyttää enemmän aikaa muiden hyväksi?  Elämä on rajallinen ja hyvin lyhyt.  Haluatko käyttää sen oman "valtakuntasi" rakentamiseen...oma vartalo, oma koti, oma työ, oma perhe, omat harrastukset...Vai haluatko palvella Jumalan valtakunnan hyväksi tänä vuonna?  

"Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa 

ja hänen vanhurskauttansa, 

niin myös kaikki tämä teille annetaan." 

Jeesus

Rukoilen Jumalan johdatusta jokaisen lukijan elämään.  Saakoon vuosi 2013 olla sellainen, jolloin uskosi saa kasvaa ja venyä aivan uudella tavalla syvemmäksi ja suuremmaksi!