Kiasmirakenne Sananlaskujen kirjan luvussa 31

Tasan vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen tekstin Sananlaskujen kirjan naisesta.  Kerroin, miten olin vältellyt tämän Raamatunpaikan läpikäymistä blogissa, koska en halunnut lisätä itseni tai kenenkään muunkaan hartioille taakkaa täydellisen naisen tehtävälistasta.  Lukemattomat naiset ovat ahdistuneet Kelpo Vaimon saavutuksista ja loukkaantuneet sen luomasta naiskuvasta.  

Näitä jakeita ei pidäkään lukea ellei nenällä ole evankeliumin kirkastamat lasit.  Vuoden aikana olen löytänyt Kelpo Vaimon esimerkistä inspiraatiota ja innostusta.  Sananlaskut ovat viisauskirjallisuutta, eivät Kymmenen Käskyä.  Toivon, että olen nyt viisaampi kuin viime vuonna ja tiedän, että minulla on vielä viisastumisen varaa.  Tätä lukua lukiessa on viisaus tarpeen; jokaisen naisen tulee laittaa oppinsa käytäntöön oman tilanteensa mukaan.

Halusin kiinnittää huomiota vielä yhteen asiaan, joka nousee esiin tästä runosta.  Oletko tietoinen kiasmisesta tekstirakenteesta? Kiasmi-rakenteessa tekstin ensimmäinen ja viimeinen osa toistavat samaa asiaa ja tekstin ydinkohta löytyy keskeltä.  Kiasmi esitellään usein kirjaimin A-B-A’, jossa A on ensimmäinen osa, B tekstin ydin ja A’ toistaa ensimmäistä osaa. 

Kiasminen rakenne löytyy Raamatussa satoja kertoja, jokaisesta kirjasta, Vanhasta ja Uudesta Testamentista.  Sen avulla kirjoittaja tuo esiin tekstin tärkeimmän kohdan: kiasmi virtaa sisäänpäin ja taittuu jälleen ulospäin ydinkohtaa korostaen.  Kiasmi voi olla pidempikin: A-B-C-D-C’-B’-A’ tai jopa useiden lukujen mittainen.

Esimerkiksi:

1. Johanneksen kirje 3:9

A –  Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä,

          B – sillä Jumalan siemen pysyy hänessä;

A’ –eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.

Danielin kirjan luvut 2-7

A – Näky maailman valtakunnista (luku 2)

          B – Uskollisten testi (luku 3)

                   C – Tuomio kuninkaalle (luku 4)

                   C’ – Tuomio kuninkaalle (luku 5)

          B’ – Uskollisten testi (luku 6)

A’ – Näky maailman valtakunnista (luku 7)

Joosua 1:5b-9

A – Niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi; minä en jätä sinua enkä hylkää sinua.

B – Ole luja ja rohkea; sillä sinä jaat tälle kansalle perinnöksi sen maan, jonka minä heidän isillensä  vannotulla valalla olen luvannut antaa heille. Ole vain luja ja aivan rohkea

C – ja noudata tarkoin kaikessa sitä lakia, jonka minun palvelijani Mooses on sinulle antanut;    älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, että menestyisit, missä ikinä kuljetkin.

D  – Älköön tämä lain kirja sinun suustasi poistuko,

D’ – vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt,

    C’ – että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut         teilläsi ja silloin sinä menestyt.

          B’ – Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile,

A’ – sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin."

Kiasmirakenne löytyy myös kelpo vaimon ylistyksessä, Sananlaskut 31:10-31.  Avaa Raamattusi tästä kohdasta ja tutki, miten jakeet asettuvat kiasmaan: 

A – (10) Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi. 

          B – (11-12)  Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu. Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä. 

                  C – (13-19) a - Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee. 

                                        b - Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa. 

                                           c -  Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa. 

                                               d - Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä. 

                                           c' - Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa. 

                                        b' - Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä. 

                                   a' - Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään. 

                        D – (20)  Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä. 

E – (21)  Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.

F – (22)  Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.

G – (23)Hänen miehensä on tunnettu porteissa,                                   maanvanhinten seassa istuessansa. 

F’ – (24) Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa. 

E’ – (25) Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle. 

   D’ – (26) Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus. 

     C’ – (27) Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö. 

         B’ – (28-29) Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä: "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä". 

A’ – (30-31) Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!  Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.

Kun tutkit tätä rakennetta, huomaat, että kohdilla A ja A’ eli jakeilla 10 ja 30-31 on yhteinen teema, samoin B ja B’ ja niin edelleen (jakeet 13-19 voidaan jakaa myös alakiasmaan a (13), b (14), c (15), d (16), c’ (17), b’ (18), a’ (19) ja mikä innostava ydinkohta tässä onkaan!).   

Sananlaskujen luvun 31 keskuskohta, se johon kappaleessa pitää kiinnittää eniten huomiota, on tuo yllätysjae 23: Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.

On ehkä sopiva kohta muistuttaa meitä siitä, että tämä luku on kirjoitettu miehelle.  Kuninkaan äiti antaa pojallensa elämänohjeita ja kuvailee ihannevaimoa, jota hänen tulee etsiä.  Äidin kokemuksen mukaan vaimo voi tuoda miehelleen kunniaa tai häpeää omalla elämällään ja käytöksellään.  Sen vuoksi vaimoa valitessa on parempi kiinnittää huomiota naisen luonteeseen, ei ulkonäköön.    

Sananlaskujen kirjassa on eräs toinenkin jae, jossa kuvaillaan vaimon vaikutusta mieheensä: 

Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu,

mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.

San 12:4

Sana kelpo on täsmälleen sama sana chayil, jolla kuninkaan äiti kuvailee ihannevaimoa.  Tässä jakeessa tiivistyy koko Sananlaskujen luvun 31 kuvaus hyvästä vaimosta.  Sana mutta tuo jakeeseen kontrastin: kelpo vaimo tuo kunniaa miehelleen, mitä tekeekään kunnoton vaimo?  Hän on kuin sairaus, joka syö miehensä itsetuntoa ja tehokkuutta.  

Kuninkaan äiti haluaa varoittaa poikaansa olemaan huolellinen vaimon valinnassa.  Aviopuolisoilla on suuri vaikutus toisiinsa, mutta erityisesti vaimon vaikutus aviomieheen on huomattava.  Lukuisat menestyneet miehet ovat antaneet vaimolleen kiitosta tuesta ja kannustuksesta.  Arvokas vaimo on miehensä kruunu; ja San31 on kuvaus hänen ominaisuuksistaan.  

Vaikka sinulla ei olisikaan miestä tai lapsia, voit olla San31 kaltainen ihailtava ihminen.  Luvun kuvaukset kertovat enemmän San31 naisen luonteesta kuin saavutuksista.  Jumalallisen luonteen omaava nainen on todellakin aarre ympäristölleen.  Tällaisen naisen lähipiirissä on etuoikeus asua ja elää, hän on siunaus perheelleensä. 

kuva:wisdomsposts.com

Perhevapaat, kotihoito ja päätösvastuu

Image courtesy of winnond at FreeDigitalPhotos.net

Taas on aika keskustella siitä, miten perheiden pitäisi järjestää lastenhoito yhteiskunnan tuella. 

Avainsanana yhteiskunta. 

On luonnollista keskittyä keskustelussa yhteiskuntaan ja miten sen pitäisi perheiden asiat hoitaa, koska jokainen elää yhteiskunnassa, ja se päättää monia ihmisten elämään liittyviä asioita.  Mitä siis odottaa yhteiskunnalta?  Onko se realistista tai edes välttämätöntä?

Suomalainen yhteiskunta huolehtii kansalaisistaan monin tavoin.  On neuvolaa, päiväkotia, koulua, terveydenhoitoa.  Onkohan edes olemassa perheitä, joka ei ole Kelan tukia saanut (no, on varmaan)?  On luonnollista hakea apua ylemmältä taholta; joillakin se on usko yhteiskuntaan. 

Toimiva yhteiskunta on upea juttu.  Mutta kristittynä olen tullut kahteen johtopäätökseen: en halua elää yhteiskunnan armoilla enkä elää sen siivellä. 

En halua olla yhteiskunnan tukien armoilla niin, että teemme perheemme päätöksiä niiden pohjalta. 

En myöskään halua elää yhteiskunnan siivellä niin, että nostamme tukia, joita ilmankin pärjäämme (kyllä, olemme tehneet tällaisenkin päätöksen). 

Mutta me kehoitamme teitä...katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niinkuin olemme teitä käskeneet, että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa. 1 Tess 4:10-12.  

Kristittynä noudatan Raamatun ohjeita siitä, että minulla on velvollisuus ottaa vastuu omasta elämästäni.  Jos haluan hoitaa lapsiani kotona, me järjestämme perhe- ja työelämän niin, että se toimii.  On tosi hienoa, että Suomessa on lapsilisät ja opintotuet (vaikkakin niukka).  Ne ovat varmasti pelastaneet monta perhettä tiukan paikan aikoina.  Mutta haluan opettaa lapsilleni sen, että jos et tee työtä, et myöskään syö (raamatullinen opetus) ja että jos sinulla ei ole varaa johonkin, sitä ei sitten hankita.  

Haluan opettaa myös sen, että Jumala ohjeiden mukaan elämisellä on siunaus.  Se ei tarkoita (välttämättä) materiaalisia siunauksia, vaan kaikkea muuta elämän hyvyyttä kuten sisäistä rauhaa ja lepoa, rakkautta ja kunnioitusta ihmissuhteissa ja tulevaisuuden toivoa.  Jumala pitää huolta niistä, jotka noudattavat Hänen käskyjään.  

Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi. 1 Tim 5:8

Elämässä tulee pärjäämään vaikkei olisi lapsena saanut kielikylpyjä, harrastuksia, yksityistunteja tai omaa huonetta.  Toisaalta elämässä ei pärjää, jos ei opi tekemään työtä, ottamaan vastuuta päätöksistään tai kantamaan niiden seuraamuksia.  Rehellisyys ja luotettavuus ovat edelleenkin päteviä arvoja.  Haluan opettaa lapsilleni, että ihmiset ovat aina tärkeämpiä kuin tehokkuus, raha ja aika. 

Perheessä vanhemmat tekevät päätökset perheen hyväksi.  Kristityssä perheessä vanhemmat perustavat päätöksensä Jumalan Sanaan, Raamattuun. 

Esimerkkinä siis tämä lasten hoitaminen.  Kuka hoitaa, kuka maksaa? 

"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?" Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Matteus 22:37-39. 

Kristillisestä näkökulmasta lapset ovat oman perheen, vanhempien, vastuulla.  Lapset ovat lahja ja etuoikeus, mutta tämä lahja tulee vastuun kanssa.  Vanhempien vastuista on erilaisia näkemyksiä eri kulttuureissa ja uskonnoissa (esim. joissain paikoissa vanhempien suurin tehtävä on saada lapset naimisiin), mutta onneksi Jumala on kertonut Raamatussa paljon vanhempien velvollisuuksista.  Ne eivät käy aina yksi-yhteen yhteiskunnan listojen kanssa. Suurin tehtävämme vanhempina on kertoa lapselle Jeesuksesta.  

Lapset ovat vanhempien lähimpiä lähimmäisiä, heidän rakastamisensa on suuri käsky. Tarvitsemme kasvatustyöhön apua.  Oma perhe ja lähipiiri ovat luonnollinen tuki arjessa, mutta eivät aina läsnä.  Silloin suurin tuki voi tulla seurakuntaperheeltä.  Seurakuntien tekemä perhe ja -lapsityö on erittäin arvokasta.  Se on usein ennaltaehkäisevää, mutta seurakuntien parista löytyy myös apua kriisi- ja ongelmatilanteissa.  Seurakunnat järjestävät kerhoja, retkiä ja harrastustoimintaa ilmaiseksi, joihin kaikki ovat tervetulleita.

Suomalaisina saamme olla kiitollisia kaikesta avusta, jota yhteiskunta on perheille antanut ja edelleen antaa.  Suomi on monin tavoin hyvä maa olla lapsi, vanhempi ja perhe.  Mutta en koskaan perustaisi perheen sisäisiä päätöksiä siihen, miten yhteiskunta niistä ajattelee ja mitä se päättää rahallisesti avustaa.  Esivaltaa kunnioitetaan ja eletään lakien mukaan, mutta esivalta ei päätä mikä perheelle on parasta.  

Voin siis olla osa keskustelua vanhempainvapaista ja kotihoidon tuesta, ja täytinkin juuri ammattijärjestöni kyselyn aiheeseen liittyen.  Rukoilen päätöstentekijöiden ja Suomen puolesta.  Olipa päätös mikä tahansa, tiedän miten meidän perheessä lapset tullaan hoitamaan.  Kiitos yhteiskunnalle niistä tuista, joita olemme saaneet, ja no hard feelings niistä tuista, joita emme saaneet.  Kun kerta emme ole riippuvaisia sinusta.

  

Peilin edessä

Isäni on taidemaalari.  Usein hänet löytää katsomassa keskeneräisiä tauluja peilin edessä.  Peilikuvasta maalaus näkyy uudestä näkökulmasta ja se paljastaa epäkohtia, joita ei kokeneinkaan taitelija välttämättä näe taulua maalatessa. 

Samalla tavoin voi tutkailla Raamatun jakeita.  Kun ne kääntää nurinpäin voi tekstistä löytyä uusia näkökulmia.  Käytin tätä metodia kun puhuin alamaisuudesta avioliitossa (klikkaa tästä lukemaan mitä alamaisuus avioliitossa EI tarkoita) , mutta erityisesti Sananlaskujen luvun 31 opiskelussa se oli hyvin silmiäavaavaa.  

Tässä siis San31 naisen vastakohta: 

Huonoja vaimoja kasvaa joka oksalla.  Hän on yleinen – helposti löytyvä; yhtä arvokas kuin tiesora.

Hänen miehensä ei voi rentoutua; hän ei ole koskaan täysin levossa vaimonsa läsnäolossa.  Vaimo tuhlaa miehen omaisuuden ja törsää hänen tilinsä.  Koskaan ei jää ylimääräistä sijoittamiseen tai antamiseen.  Mies ei voi luottaa häneen. 

Vaimo käyttää enemmän aikaa ja energiaa miehensä repimiseen kuin rakentamiseen.  Joka päivä, koko elämänsä ajan, vaimo tekee miehensä elämän kurjaksi.

 

Huono vaimo välttää työntekoa ja vaivannäköä.  Hän istuu odotelleen tilaisuuksien syliin tippumista ja valittaa, jos joutuu tekemään työtä. 

Hän ruokkii perheensä minimaalisella vaivalla ja pitää heistä huolta samalla asenteella (ja joskus ei tee sitä vähääkään).  Hänen ei voi odottaa näkevän vaivaa siunatakseen kotiaan ja sen asukkaita.  Hän on kuin rikkinäinen laiva, maaten hyödyttömänä satamassa.

Hän nukkuu aamulla pitkään ja antaa perheensä löytää oman aamupalan.  Hänen taloudessaan ei olla valmistautuneita ruoka-aikoihin.

Hän tekee heräteostoksia ja tuhlaa rahaa tavaraan sen sijaan, että tekisi pitkäntähtäimen harkittuja sijoituksia.

Hän on heikko luonteeltaan ja fysiikaltaan, ja tästä johtuen haluton ja kyvytön tekemään asioita, joita Jumala on hänelle antanut tehtäväksi. 

Hän kuluttaa voimansa turhanpäiväisiin asioihin, joista ei ole mitään hyötyä. Hän ei vaivaudu tunnistamaan taitojansa ja käyttämään osaamistansa.

Jos hän valvoo myöhään, hän tekee epäkäytännöllisiä, turhia asioita tai käyttää vapaa-aikansa ”omaan aikaan”.

Hänellä on harvoja taitoja, jos ollenkaan, ja kaikki hänen työnsä jälki on huolimatonta ja ala-arvoista. 

Hänellä ei ole varaa olla antelias, eikä hänellä ole armoa huono-osaisia kohtaan.  Hän kuluttaa kaiken rahan shoppailemalla. 

Hänen kätensä ja sydämensä ovat kääntyneet sisäänpäin.  Hänen sanansa paljastavat, että hänen omat halunsa ja tarpeensa menevät muiden tarpeiden edelle.

Tragediat tai vaikeudet aiheuttavat ahdistuneisuutta ja pelkoa, koska hän ei ole valmistanut kotiaan, perhettään tai itseään niiden varalta.  Hänen lapsensa pukeutuvat halpoihin, huonolaatuisiin vaatteisiin. 

Hän ei käytä mielikuvitustaan ja luovuuttaan parantaakseen kotielämän perusasioita, sängyt jäävät petaamatta ja hän ei välitä ulkonäöstään.

Hänen miehelleen nauretaan ja hänestä ajatellaan pahaa heidän yhteisössään, vaimon puheiden perusteella.  Muut eivät kunnioita hänen miestään, koska vaimokaan ei kunnioita häntä.  

Hän käyttää aikaansa ja eneregiaansa suunnittelematta.

Hän antaa rahaa kauppiaille, sen sijaan, että tienaisi itse rahaa.

Hän on pukeutunut heikkouteen, vastuuttomuuteen ja siveettömyyteen. 

Hän on täynnä tulevaisuudenpelkoa ja ahdistuneisuutta. 

Hänen puhuu typeryyksiä, hän repii toisia negatiivisuudellaan, kriittisyydellään ja kyynisyydellään.  Hän tuomitsee ja puhuu jatkuvasti katkerasti toisista ihmisistä.   

Hän on stressaantunut ja huolehtii kaiken maailman asioista, mutta on täysin ulalla siitä, mitä hänen omassa kodissaan – tai sydämessään - tapahtuu. 

Kotona hänen väsymyksensä ja stressinsä kiehuvat yli laiskuutena ja toimettomuutena.

Hänen lapsensa nousevat eivätkä malta odottaa, että pääsisivät pois hänen luotaan.  He kiroavat häntä.  Hänen miehensäkään ei löydä hänestä mitään hyvää sanottavaa.

Vaimo, joka Herraa pelkää, on ylistettävä, mutta huonon vaimon karisma on petollista ja hänen kauneutensa on turhamaisuutta. 

Hänen kätensä ovat hedelmättömät, eikä hänen töistään jää jäljelle mitään nautittavaa tai kiitettävää. 

Aikamoinen runo!  Voin myöntää, että monessa kohdassa tunsin piston sydämessä... En ole täydellinen ja epäonnistun usein.  Uskaltauduin kuitenkin alunperin opiskelemaan San31 naista muistuttamalla itseäni armosta, joka meille on evankeliumissa tarjolla.  Jumala ei hyväksy ketään omien ansioiden mukaan, naisiakaan ei arvioida kykyjen ja ominaisuuksien perusteella. 

Tästä lähtökohdasta voin lukea San31 naisen ominaisuuksista syyllistymättä ja ihailla häntä, sekä oppia hänen viisasti eletystä elämästään.

Taivaan Isä, kiitos armosta ja anteeksiantamuksesta, jotka ovat minun kun myönnän kyvyttömyyteni elää Sinun käskyjesi mukaan.  Kiitos Jeesuksesta ja Pyhän Hengen työstä sydämessäni ja mielessäni.  Anna minulle nöyryyttä myöntää virheeni ja syntini.  Auta minua kääntymään nopeasti Jeesuksen puoleen ja jättämään täydellisyyden taakat ristin juurelle.  Kiitos täydellisestä hyväksymisestä ja rakkaudesta, joka on Kristuksessa minulle tarjolla.  Aamen.      

Image by Alexandr Ivanov from Pixabay

Löysin netistä kaksi englannin kielistä kuvausta Sananlaskujen luvun 31 naisen vastakohdasta ja yhdistelin niistä oman suomennoksen.  Tässä ja tässä.  

Vastauksia, joita emme halua, mutta joita tarvitsemme

Kesäinen päivänkakkara

Luen itse useita erilaisia blogeja, ne ovat viihdyttäviä, joskus saan niistä ideoita kotia tai lapsia varten, joskus nauran ääneen. 

Silti palaan lukemaan kirjoituksia, joissa tartutaan todellisiin tarpeisiin.  En väitä, etteikö ruoka, koti, vaatteet ja huumori yms. ole tarpeen elämässä – ne luovat elämään turvaa ja iloa, ja ne ovat tärkeitä, mutta syvimmät kysymykseni eivät liity näkyviin ja aineellisiin asioihin.  Ne ovat kysymysiä, joihin ei ole helppoja yksioikoisia vastauksia.  Joskus en pidä vastauksista lainkaan.  Mutta jos en kysele näitä kysymyksiä, kohtaan ne entistä suurempina ja vaikeampina myöhemmin.  

Pitääkö lapsia kasvattaa?  Miten niitä pitää kasvattaa?  Mihin päädyn näillä kasvatusmetodeillani?

Olenko hyvä äiti? Millainen on hyvä äiti? Miten saan lapset kuuntelemaan minua? Kuinka paljon äitiä lapset oikein tarvitsevat?

Miten panostaa avioliittoon?  Miten pitää yllä romantiikkaa lapsiperheessä?  Miten järjestää arki niin, että molemmat voivat hyvin?

Olenko hyvä ystävä? Mistä tunnistaa hyvän ystävän?  Olenko ihmispelon tai ihmissuosion motivoima?

Miten suhtaudun kritisointiin, ristiriitoihin, vaikeisiin työkavereihin, hankaliin naapureihin?

Mistä tunnistaa hyvä aviopuolisomateriaali?  Miksi ei muuttaa yhteen ja katsoa miten lähtee sujumaan?

Kuinka valita terve seurakunta?  Pitääkö minun olla aktiivinen kristitty?  Miksi pitäisi kokoontua yhteen muiden uskovien kanssa?

Hyväksynkö itseni? Miksi? Miksi en? Onko olemassa hyvää itsetuntoa ja huonoa itsetuntoa? Miten voin päästä tilanteeseen, jossa voin iloita olevani juuri minä?  Mikä on minun elämäntehtäväni? 

Kaikki nämä kysymykset liittyvät ihmisiin, ihmissuhteisiin.  Jokainen henkilö on saanut alkunsa kahden ihmisen suhteesta, jokainen lapsi kasvaa ihmisten ympäröimänä ja tällä on suuri vaikutus siihen, miten hän tulee nuorena ja aikuisena suhtautumaan toisiin ihmisiin.  Kaikki, mitä arvostamme ja mistä nautimme, liittyy toisiin ihmisiin.  (Paitsi luonto, ja se liittyy Jumalaan).

Minua, kuten muitakin ihmisiä, kiehtoo ihmiskohtalot, traagiset ja dramaattiset tapahtumat, joissa päähenkilö kohtaa vaikeuksia ja kiusauksia.  Miten hän selviää?  Millaisia valintoja hän tekee?  Eläydyn kokemuksiin (onko muita, joka on yrittänyt estää elokuvan päähenkilöä olla menemättä siihen autioon taloon huutelemaan ”onko täällä ketään?!” tai suuttunut kirjassa typerän päätöksen tekevälle henkilölle?). 

Vaikka väsyn joskus ihmisiin ja päätän alkaa erakoksi Lappiin, ihmissuhteet ovat minulle tärkeitä.  Haluan olla parempi vaimo, äiti, ystävä, kanssakristitty, ja haluan auttaa läheisiäni löytämään rauhan oman itsensä, toisten ihmisten ja Jumalan kanssa.  Mikään niistä ei onnistu ilman kahta muuta.  Eikä mikään ole elämässä tärkeämpää kuin tämän rauhan kolminaisuuden ymmärtäminen.  

Raamattu on täynnä kertomuksia lapsista, aikuisista, vanhemmista, perheistä, miehistä ja naisista.  Siellä on rehellisiä kuvauksia arkipäivistä, juhlista, suurista ja pienistä tapahtumista.  Siellä on noloja, häpeällisiä, kauheita ja rumia paljastuksia.  Siellä on kauniita, arvostettavia ja inspiroivia kertomuksia. 

Siksi kirjoitan raamatullisesta näkökulmasta.  Kyllä, voit löytää niksejä ja ohjeita ja neuvoja ihan mistä vain.  Senhän vuoksi selaat myös nettiä tai lehtiä tai kirjoja.  Mutta vain Raamatusta löydän elämääsi perustan, joka kestää sukupolvelta toiselle, kulttuurit ja kielet ylittävät periaatteet, jokaista ihmiselämää kunnioittavan näkökulman. 

Jokainen valintani vaikuttaa minuun.  Joskus vaikutuksen tulokset tulevat heti näkyviin, joskus voi mennä vuosia, jopa vuosikymmeniä.  Valintani vaikuttavat myös läheisiini.  Aviopuoliso, lapset, omat vanhemmat ja sisarukset – he kaikki tulevat elämään myös minun valintojeni kanssa ja seuraavat sukupolvet heidän jälkeensä.  Mietin Raamatun Eevaa, joka kohtasi käärmeen ja Mariaa, joka kohtasi enkelin ja heidän valintojensa vaikutuksia tänä päivänä.  

Haluan muuttaa maailmaa.  Näen epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuutta, enkä pidä niistä.  Meidät on kristittyinä kutsuttu olemaan mukana muuttamassa maailmaa paremmaksi paikaksi.  Mutta jos en itse muutu, miten voin toivoa saavani aikaan mitään pysyvää?  Jos en tee nyt viisaita päätöksiä omassa elämässäni, voinko päättää muiden puolesta?  Jos en ole uskollinen vähässä, kuka minut laittaisi paljon haltijaksi? 

Raamatussa kerrotaan miten tehdä viisaita valintoja.  Siellä on myös runsaasti esimerkkejä tyhmistä valinnoista.  Minua kiehtoo Raamatun henkilöiden elämät, kuten muutkin ihmiskohtalot.  Mutta vaikka ne olisivat viihdyttäviä kertomuksia, niissä on aina taustalla syvempiä totuuksia ihmiselämästä.  Maailma muuttuu pysyvästi vain Jumalan metodeja noudattamalla.  Emmekö ole sitä jo pitkän historiamme kautta oppineet? 

Jumalan vastaukset eivät ole helppoja vastauksia, ja ehkäpä siksi jätämme ne huomiotta.  Käännä toinenkin poski.  Rakasta vihollisiasi.  Anna anteeksi.  Tee hyvää kaikille...varsinkin uskonveljille.  Palvele.  Kanna ristisi.  Seuraa minua.  

Mietin tällaisia asioita, kun olen päättämässä Sananlaskujen luvun 31 naisen opiskelua.  Minulla on ainakin kaksi mielenkiintoista oivallusta jäljellä tästä luvusta, mutta ne ansaitsevat omat postauksena.  Luku 31 ei ole niinkään tehtävälista hyvälle vaimolle, vaan se kuvailee viisaasti elettyä elämää naisen näkökulmasta.  Hän olisi voinut valita toisin. Hän olisi voinut päättää elää elämäänsä kuten itse parhaiten näkee.  

Meillä on valinnanvapaus.  Voimme elää kuten itse parhaaksi näemme tai voimme noudattaa Jumalan käskyjä.  Kun niitämme kylvömme tuloksia, tulemme näkemään seuraamukset, sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.  Ja mitä ihmiskunta kylvää, sitä saa ihmiskunta, seuraavat sukupolvet, myös niittää.